Töitä on nyt takana reilu viikkoa. On ollut kiva olla töissä ja etenkin syödä lounas työpaikan ruokalassa ihan rauhassa ja ilman, että kukaan roikkuu jalassa. Iltaisin oon kyllä ollut tosi väsynyt ja tuntuu, ettei kaikkia kotitöitä meinaa millään ehtiä tekemään. Pojalla on mennyt mummin hoidossa hyvin. Poika vilkuttaa mulle iloisesti aamulla hei hei ja on kuulemma hyvin tyytyväisenä mummin kanssa koko päivän. Viime viikolla poika oli kyllä lähes joka illan aika moinen takiainen ja roikkui mun lahkeessa koko ajan. Myös yöllä piti heräillä vähän väliä tarkastamaan, että onko äiti paikalla. Sen seurauksena imetän taas uudestaan yöllä. Vaikka edelleen olen sitä mieltä, ettei melkeen 1-vuotias yöllä maitoa tarvitsisi. Katsotaan sitten joskus joulun aikaan jos tuon pojan saisi vieroitettua. 

 

Vimeisen kuukauden aikana poika on oppinut kävelemään ja syömään itse lusikalla. Vieläkään poika ei osaa nousta ilman tukea seisomaan, joten jos kävellessä kaatuu, niin pitää kontata jonkun tuen luokse, jotta pääsee taas seisomaan. Lusikalla syöminen alkoi luonnistua ihan yhtäkkiä viime viikolla. Aikaisemmin poika on vaan tökkinyt lusikalla ruokaa, mutta yhtäkkiä hän tajusi, mitä sillä lusikalla on tarkoitus tehdä. Syöminen sujuu paremmin vasemmalla kädellä, joten taitaa tästäkin lapsesta tulla vasuri. Katsotaan kumpaan käteen kynä aikanaan kulkeutuu.

 

Poika myös matkii koko ajan enenevässä määrin sanoja. Mun iso pieni.

 

 

Poika on oppinut tässä parin viime viikon aikana kävelemään. Ensin poika otti vaan muutaman askeleen äidin ja isin välissä, mutta aika nopeasti askeleet ovat lisääntyneet ja nyt poika kävelee jo sellaisia 15 askeleen matkoja, osaa pysähtyä kesken kävelyn ja kääntyä vauhdissa. Hän on uudesta taidostaan mielettömän innoissaan ja nauraa ääneen onnesta kävellessän. Ihana katsoa, kun pieni kehittyy ja ehdinpä sitten tämänkin kehitysaskeleen todistaa ennen kuin palaan töihin kahden viikon päästä.

 

Poika on myös alkanut tapailla ja matkia sanoja. Äiti on tullut jo pitkään, mutta nyt poika myös sanoo "u-uu", kun leikimme piilosta ja mä sanon kukkuu, pojan löytyessä. Myös "ei" tulee hyvin painokkaasti ja päänpyörityksen kanssa. Poika taitaa hyvin tietää, mikä on kiellettyä, mutta ei vaan tottele. Välillä poika penkoo laatikoita, joille hänellä ei olisi mitään asiaa ja hokee samalla ei-ei-ei ja pyörittelee päätään. Se on niin söpön näköistä ettei pojalle voi edes olla vihainen. Vilkuttaessaan poika osaa myös hyvästellä "ei-ei".

 

Mies palasi tänään töihin ja meillä alkui pehmeä lasku arkeen. Mä oon vielä kaksi viikkoa kotona ja sitten alkaa arkirumba kunnossa. Eskarilainenkin sai hoitopaikan vanhasta päiväkodistaan, joten nyt on enää perheen pienin vailla hoitopaikkaa. Mutta onneksi mummi pääsee hoitamaan.

Kuukausi on taas mennyt hujahtaen ja lomaillen koko perheen parissa. Poika on viime kuukauden aikana alkanut kontata ja kiipeillä joka paikkaan. Poika ottaa myös joitain yksittäisiä askelia ilman tukea, mutta en tota kyllä vielä kävelytaidoksi lue. Tasapaino ei riitä vielä oikeasti kävelyyn. Halu kävellä olisi kyllä kova.

 

Muita muutoksia on ollut imetyksen vähentäminen aamuun ja iltaan. Poika mielellään olisi edelleen syönyt myös yöllä, mutta mä en jaksa yöllä enää imettää, kun oikeasti tolla lapsella ei ole nälkä yöllä. Se vaan haluaisi roikkua äidin tississä. Mikäs sen mukavampaa lapsen mielestä, mutta sitten mä en nuku joten nykyisin meillä ei enää syödä yöllä ja sen sijaan nukutaan kaikki paljon paremmin.

 

Suurin muutos on vielä edessä. Mä meen vajaan neljän viikon päästä töihin. Fiilis on töihin menon suhteen ihan hyvä. Pienin lapsi jää alkuun kotihoitoon mummin tullessa hoitajaksi ja isommat menee päiväkotiin puolen päivän sijaan kokopäiväisesti. Loppuvuodesta tuo pienin menee sitten myös päiväkotiin. Täytyy vaan toivoa että päivähoitopaikka tulisi olemaan sama kuin siskoilla.

 

Pojalla on menossa nyt aika pahanlaatuinen äiti-vaihe. Äidin sylissä pitäisi saada roikkua koko ajan ja jos äiti on näköpiirissä niin isä ei kelpaa. Siinä mielessä nyt on varmaan aika huono hetki mennä töihin, mutta poika varmaan sitten roikkuu mussa työpäivän jälkeen koko illan. Saa nähdä.

 

Lomaa (ei kun työttömyyttä) on kuitenkin jäljellä vielä vajaa kuukausi ja siitä nautitaan nyt. Talvesta tulee varmasti uuden työn ja haasteiden myötä kiireinen ja seuraava loma on vasta seuraavana kesänä.

 

 

Kuukausi on taas kulunut viime kirjoituksesta. Mihin tää aika oikeen kuluu. Poika on jo täyttänyt 9kk. Hän on kuukauden verran noussut seisomaan tukea vasten ja kävellyt "puita pitkin". Välillä poika myös luottaa omiin taitoihinsa vähän liikaa ja kuvittelee osaavansa seistä ilman tukea. Sitten hän kaatuu ja huomaa, että kädet olisi hyvä pitää vielä mukana tukena. Poika ei edelleenkään konttaa, vaikka on hytkynyt konttausasennossa jo yli 2kk. Oon alkanut epäillä alkaako tuo ollenkaan kontata, sillä kävely kiinnostaa paljon enemmän. Mun äitiysloma loppuu heti juhannuksen jälkeen. Annoin miehellä vanhempainloman kaksi vikaa viikkoa ja hän pitää nyt kesällä isäkuukauden.

 

Äitiysloman loppumisen myötä työpohdinnat vaivaavat taas mieltä entistä enemmän. En saanut sitä hakemaani työtä. Suoranaisesti ei edes harmita. Nyt mun vanhassa työpaikassa on yksi avoin paikka, josta vanhat työkaverit vinkkasivat mulle. Se työ kiinnostaisi kyllä tosi paljon ja hainkin sitä, mutta toisaalta hirvittäisi mennä syksyllä töihin ja laittaa poika hoitoon 1-vuotiaana. Oikeasti poika varmaan pärjäisi hoidossa ilman mitään ongelmia, mutta tää onkin äidille henkisesti paljon vaikeampaa kuin todennäköisesti lapselle. Varsinkin kun meidän isommat lapset ovat saaneet olla 3,5- ja 2-vuotiaiksi kotihoidossa. On siis vähän sellainen fiilis, että pojankin pitäisi saada. No, Katsotaan nyt, miten ton työnhaun kanssa käy.

 

Äitiyslomalta siirryn työttömäksi, sillä tämä yhteiskunta arvostaa sitä reilulla tuhannella eurolla enemmän kuukaudessa kuin lasten hoitamista kotihoidon tuella. Taloudellisesti olisi siis mahdollista olla vielä kotona hoitamassa poikaa, siis työttömänä.

 

Miehellä ja isommilla lapsilla alkaa tänään kesäloma. Mies on lomalla 6 viikkoa ja tytöt kaksi kuukautta, joten tuskin jatkossakaan ehdin kovin usein päivitellä blogia. Silloin tällöin kuitenkin koitan ehtiä. Hyvää kesää kaikille, jotka tätä lukee!

 

Siis tissi. Yhtä nopeasti kui tuon tissilakko alkoi neljä viikkoa sitten, se loppui viime viikolla. Yhtäkkiä poika syökin innoissaan ja ilman huutoa, kun sille tarjoaa tissiä. Ihmeellistä ja niin ihanaa! Välissä syötin jo pojalla soijakorviketta puuron seassa, kun tissi ei vaan kelvannut, mutta ei poika oikeen sitäkään suostunut syömään. Täytyy toivoa, ettei vastaavia lakkoja tule enää. En mä halua lopettaa imettämistä vielä.

 

Hain sitä työpaikkaa jonka hakemista viime kirjoituksessa mietin. Katsotaan, saanko paikan ja vasta sitten mietin, miten pojan hoidon järjestän, jos paikan satun saamaan.