Kuukausi on taas mennyt hujahtaen ja lomaillen koko perheen parissa. Poika on viime kuukauden aikana alkanut kontata ja kiipeillä joka paikkaan. Poika ottaa myös joitain yksittäisiä askelia ilman tukea, mutta en tota kyllä vielä kävelytaidoksi lue. Tasapaino ei riitä vielä oikeasti kävelyyn. Halu kävellä olisi kyllä kova.
Muita muutoksia on ollut imetyksen vähentäminen aamuun ja iltaan. Poika mielellään olisi edelleen syönyt myös yöllä, mutta mä en jaksa yöllä enää imettää, kun oikeasti tolla lapsella ei ole nälkä yöllä. Se vaan haluaisi roikkua äidin tississä. Mikäs sen mukavampaa lapsen mielestä, mutta sitten mä en nuku joten nykyisin meillä ei enää syödä yöllä ja sen sijaan nukutaan kaikki paljon paremmin.
Suurin muutos on vielä edessä. Mä meen vajaan neljän viikon päästä töihin. Fiilis on töihin menon suhteen ihan hyvä. Pienin lapsi jää alkuun kotihoitoon mummin tullessa hoitajaksi ja isommat menee päiväkotiin puolen päivän sijaan kokopäiväisesti. Loppuvuodesta tuo pienin menee sitten myös päiväkotiin. Täytyy vaan toivoa että päivähoitopaikka tulisi olemaan sama kuin siskoilla.
Pojalla on menossa nyt aika pahanlaatuinen äiti-vaihe. Äidin sylissä pitäisi saada roikkua koko ajan ja jos äiti on näköpiirissä niin isä ei kelpaa. Siinä mielessä nyt on varmaan aika huono hetki mennä töihin, mutta poika varmaan sitten roikkuu mussa työpäivän jälkeen koko illan. Saa nähdä.
Lomaa (ei kun työttömyyttä) on kuitenkin jäljellä vielä vajaa kuukausi ja siitä nautitaan nyt. Talvesta tulee varmasti uuden työn ja haasteiden myötä kiireinen ja seuraava loma on vasta seuraavana kesänä.
Kommentit