Poika on oppinut tässä parin viime viikon aikana kävelemään. Ensin poika otti vaan muutaman askeleen äidin ja isin välissä, mutta aika nopeasti askeleet ovat lisääntyneet ja nyt poika kävelee jo sellaisia 15 askeleen matkoja, osaa pysähtyä kesken kävelyn ja kääntyä vauhdissa. Hän on uudesta taidostaan mielettömän innoissaan ja nauraa ääneen onnesta kävellessän. Ihana katsoa, kun pieni kehittyy ja ehdinpä sitten tämänkin kehitysaskeleen todistaa ennen kuin palaan töihin kahden viikon päästä.

 

Poika on myös alkanut tapailla ja matkia sanoja. Äiti on tullut jo pitkään, mutta nyt poika myös sanoo "u-uu", kun leikimme piilosta ja mä sanon kukkuu, pojan löytyessä. Myös "ei" tulee hyvin painokkaasti ja päänpyörityksen kanssa. Poika taitaa hyvin tietää, mikä on kiellettyä, mutta ei vaan tottele. Välillä poika penkoo laatikoita, joille hänellä ei olisi mitään asiaa ja hokee samalla ei-ei-ei ja pyörittelee päätään. Se on niin söpön näköistä ettei pojalle voi edes olla vihainen. Vilkuttaessaan poika osaa myös hyvästellä "ei-ei".

 

Mies palasi tänään töihin ja meillä alkui pehmeä lasku arkeen. Mä oon vielä kaksi viikkoa kotona ja sitten alkaa arkirumba kunnossa. Eskarilainenkin sai hoitopaikan vanhasta päiväkodistaan, joten nyt on enää perheen pienin vailla hoitopaikkaa. Mutta onneksi mummi pääsee hoitamaan.