Pojalle tuli kolme kuukautta täyteen jo viime viikolla, mutta tää joulunalusaika on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt paljon tietokonella istua. Kuun alussa alkanut flunssa on ollut hyvin sitkeää sorttia ja mulla on edelleen nuha ja yskä. Lapset alkaa kyllä onneksi olla jo kunnossa.

Kolmikuisena vauva on edelleen varsin tyytyväinen tapaus. Hereilläoloajat on alkaneet pidentyä ja nykyisin poika jaksaa olla hyväntuulisena hereillä jopa kolmekin tuntia. Päiväunia poika nukkuu joko kahdet pidemmät tai sitten kolmet lyhyemmät. Yöunet kestää edelleen noin klo 20.00-08. Siinä välissä poika syö 1-3kertaa, yleisimmin kaksi. Kääntyminen ei poikaa edelleenkään juuri kiinnosta. Aina välillä hän kääntyilee kyljelleen, muttei kyllä sielä yritä kääntyä siitä mahalleen. Sen sijaan lelut on alkaneet kiinnostaa entistä enemmän nyt, kun poika osaa ottaa niitä itse käteen.

Eilen käytiin myös neuvolassa. Pojan mitat kolmikuisena ovat 62cm ja 6570g. Aika iso poika siis. Huvikseni katsoin esikoisen neuvolakortista, että hän oli saman ikäisenä 2kg kevyempi ja 5cm lyhyempi. Keskimmäinenkin oli samoissa mitoissa pojan kanssa vasta kuukautta vanhempana. Hyvin siis kasvaa rintamaidolla. Kiinteitä ruokia en ole ajatellut aloitella kuin vasta siinä 6kk:n kieppeillä, jos kasvu vaan jatkuu hyvänä. Tällä hetkellä ei yhtään innosta se soseiden kanssa pelaaminen mutta täytyyhän ne jossain vaiheessa kuitenkin aloittaa. Neuvolassa myös konkretisoitui, kuinka kamalan nopeasti nuo vauvat kasvaa, kun samaan aikaan meidän kanssa paikalla oli 11 päivän ikäinen vauva. Se oli niin pieni! Tuntuu ihan käsittämättömältä, että muutama kuukausi sitten tuo meidänkin jötkäle oli sellainen kirppu.

Vauvauintiin me ollaan edelleen jonossa. Ilmoitin meidät jonoon heti, kun poika oli syntynyt ja nyt meitä ennen jonossa on enää yksi perhe. Toivottavasti muutama perhe lopettaisi vielä tammikuun jälkeen niin saataisiin paikka. Musta on kyllä käsittämätöntä, miten paljon tunkua vauvauintiin on täällä pääkaupunkiseudulla. Täällä on kuitenkin ryhmiä vaikka kuinka paljon ja silti jonot on tosi pitkät.

Joulua me vietetään kotosalla. Isommat lapset odottaa joulua jo kovasti. Mä en itse ole erityisen innostunut joulusta mutta kieltämättä on ollut ihan hauskaa leipoa lasten kanssa pipareita ja värkätä niille joulukalenteria. Innostuin itsekin koristelemaan pipareita sokerivesikuorrutuksella ekan kerran moneen, moneen vuoteen. Kivaa oli.

Tuskin enää mitään ennen joulua kirjoitan, joten oikeen hyvää joulua kaikille, jotka tätä lukee!