Kiitos kaikille onnitteluista! Vauva on ihan syötävän suloinen ja isosiskotkin alkavat pikkuhiljaa rauhoittua. Nuorimmaisella on kyllä selvästi vähän rankkaa, mutta ehkä se siitä. Isommat lapset ovat miehen isyysloman ajan lomalla päiväkodista ja sen jälkeen jatkavat hoidossa puolipäiväisinä. Haen heidät sitten lounaan jälkeen kotiin.

Synnytyksestä ajattelin jotain kirjoittaa niin kauan, kun se vielä on tuoreena mielessä. Tämä synnytys oli siinä mielessä täysin erilainen kuin edelliset, että kalvojen puhkaisu oli sovittu perjantaille. Tuntui tosi hassulta tietää, minä päivänä menee synnyttämään. Edellisenä iltana oli nuoremman lapsen päiväkodin vanhempainilta, jonne vielä raahauduin ja kun siellä ihmiset kyseli, milloin vauva syntyy, tuntui tosi hassulta vastata huomenna.

Perjantaiaamuna soitin synnytyssairaalaan ja sain kuulla, ettei siellä ole ruuhkaa, joten voin heti aamusta mennä sinne. Mies vei lapset päiväkotiin ja lähdimme bussilla sairaalaan. Perillä olimme klo 8.30. Ilmoittauduin ja jäimme odottelemaan lääkäriä. Vähän yhdeksän jälkeen kätilö tuli hakemaan meidät suoraan synnytyssaliin ja lääkäri tuli paikalle. Minä vaihdoin sairaalan vaatteisiin ja lääkäri teki sisätutkimuksen. Kohdunkaula oli kadonnut kokonaan ja paikat olivat 3cm auki. Lääkäri puhkaisi kalvot ja asensi samalla pinnin vauvan päähän. Koska vauvan pää ei ollut kiinnittynyt, piti minun makailla tunnin verran paikallani, ennen kuin sain nousta. Noin puolen tunnin päästä alkoivat säännölliset supistukset, jotka eivät kuitenkaan olleet kovin voimakkaita. Tunnin päästä kätilö tuli katsomaan ja sanoi, että laitetaan tippa, että saadaan hommaan vähän vauhtia. Tipan laitto ei sitten ollutkaan kovin helppoa. Mulla on syvällä olevat suonet ja hillitön turvotus teki hommasta vielä vaikeampaa. Kätilö kokeili tipan laittoa kaksi kertaa ja meni hakemaan paikalle toisen kätilön. Hän kokeili kerran ranteeseen, mutta tippa ei mennyt suoneen. Paikalle haettiin lääkäri, joka katseli mun käsivarsia ja sanoi, ettei ala sokkona pistämään. Seuraavaksi paikalle tuli anestesialääkäri, joka sai tipan kyynärvarteen.

Oksitosiinia laitettiin tulemaan pienimmällä annoksella ja supistukset voimistuivat heti ja alkoivat olla aika kipeitä. En halunnut vielä mitään kivunlievitystä. Toisessa synnytyksessä amme oli toiminut kivunlievityksenä, mutta nyt olin kiinni niin monessa laitteessa, etten päässyt ammeeseen tai suihkuun. Mies painoi kuumavesipussia mun selkää ja vatsaa vasten supistuksen aikana ja se auttoi jonkin verran. Kätilö ehdotti ilokaasua, jota ajattelin kokeilla. Ilokaasu ei varsinaisesti auttanut kipuun, mutta sai pään sen verran sekaisin, ettei kivusta välittänyt. Puolen tunnin päästä kätilö tarkisti kohdunsuun, joka oli vasta 5cm auki. Supistukset kovenivat, joten sanoin haluavani jotain puudutusta. Kätilö ehdotti spinaalipuudutusta, jota sanoin kokeilevani. Anestesialääkäriä pyydettiin paikalle, mutta hän oli juuri viereisessä huoneessa. Muutaman supistuksen jälkeen kätilö sanoi katsovansa vielä kohdunsuun tilanteen ja yllätyksekseni kohdunsuu olikin nyt jo 8cm auki.Sanoin, etten minä siinä tapauksessa mitään spinaalipuudutusta enää halua. Lääkäri tuli pistämään minulle kohdunkaulanpuudutteen, josta ei kyllä ollut juuri mitään apua ja hetken päästä olinkin jo 10cm auki.

Synnytyksen tuskaisimmat hetket alkoivat. Supistukset sattuivat tosi paljon, mutta vauva ei ollut vielä niin alhaalla, että olisin voinut ponnistaa. Ehkä kolmen tai neljän todella kipeän supistuksen jälkeen aloin tuntea ponnistamisen tarvetta. Halusin ponnistaa puoli-istuvassa asennossa ja pari ensimmäistä ponnistusta meni harjoitellessa. Seuraavalla ponnistuksella vauvan pää syntyi puoliksi ja seuraavalla kokonaan. Kolmannella ponnistuksella syntyi vartalo ja vauva oli maailmassa. Sain hänet heti syliini märkänä ja kinaisena. Mies leikkasi vauvan napanuoran.  Kätilö tarkasti, ettei mitään repeämiä ollut tullut ja odotti vielä istukan syntyvän. Kello oli 14.31, kun vauva syntyi ja kätilöiden työvuoro vaihtui klo 15. Me jäimme vauvan kanssa ihmettelemään toisiamme ja vauva alkoi hamuilla tissiä suuhunsa. Minä imetin ja ihailin pikkuista yhdessä mieheni kanssa. Toinen kätilö tuli puoli neljän maissa mittaamaan ja punnitsemaan vauvan ja hoitamaan minut kuntoon. Kun vauva oli pesty ja kapaloitu mies sai vauvan syliinsä ja minä menin suihkuun. Saimme vähän syötävää ja juotavaa ja sen jälkeen siirryimme osastolle.

Synnytys oli edelliseen täysin luomuna menneeseen synnytykseen verrattuna varsinainen teknosynnytys, mutta silti ihan hyvä kokemus. Synnytyksen kokonaiskesto oli 3h45min ja ponnistusvaihe kesti 11min.

Oma vointini alkoi kohentua heti synnytyksen jälkeen ja verenpainelääkitystä vähennettiin huimasti. Nyt paineet ovat olleet ihan normaaleja, ja lääkitys lopetetaan tällä viikolla kokonaan. Vauva oli ensimmäisen vuorokauden aika unelias ja sen jälkeen hän tilaili maitoa seuraavan vuorokauden. Sairaala oli tupaten täynnä, joten kovin paljon ei kolmen hengen huoneessa tullut nukuttua. Lähdimmekin kotiin heti, kun vauva oli 2vrk ja lastenlääkäri oli tarkastanut hänet.

Elämä kotona vauvan kanssa on toistaiseksi ollut aika rauhallista. Vauva lähinnä nukkuu ja syö. Aamulla ja illalla on jonkun pätkän hereilläkin. Mä olen täydellisen rakastunut tuohon pieneen nyyttiin. Miten se voikin olla noin ihana?