Eilen olo huononi taas niin, että menin päivystykseen ja ottivat mut osastolle. Alapaine on siinä 100 pinnassa koko ajan. Makasin osastolla siis eilisestä lähtien. Verenpaineet on vaan nousseet, päätä särkee edelleen ja näköhäiriöt jatkuu. En nukkunut osastolla juuri ollenkaan ja kirjaimellisesti itkin aamulla lääkärille, että eikö ne nyt voisi vihdoin puhkaista niitä kalvoja, en enää jaksa. Oon kuusi viikkoa maannut sohvalla, puolitoista viikkoa kärsinyt päänsärystä ja mulla on kaksi muutakin lasta, joita pitäisi hoitaa.

Ja mitä tekee lääkäri, määrää lisää verenpainelääkettä ja sanoo etteivät käynnistä AINAKAAN ennen kuin 38 viikkoa on täynnä. Mä en ymmärrä niiden logiikkaa. Ilmeisesti tarkoitus on ajaa mut sekä fyysisesti että henkisesti ihan romuksi. Ja pahoin pelkään, että kun se 38 viikkoa on täynnä, niin sanovat ettei nyt vielä, odotetaan että 39 viikkoa on täynnä. (viime viikolla ne puhuivat siitä, että kunhan 37 viikkoa on täynnä). Mä sitten ilmoitin, että jos vauva kerran voi niin erinomaisesti ja mun voinnilla ei ole mitään välitä, niin lähden kotiin. Siellä saan ainakin nukuttua. Ihmeekseni lääkäri sitten suostui siihen. Torstaina pitää mennä takaisin osastolle.

Piina siis jatkuu. Olo on niin huono, ettei oikeen jaksa ryhtyä tän vauvan häätötoimiinkaan. Kohdunsuu oli jo keskiviikkona kolme senttiä auki ja limatulppa on lähtenyt ja lääkäri jaksaa lässyttää mulle, ettei vauva vielä ole valmis syntymään. Mun edelliset on syntyneet rv 36+3 ja rv 37+6, jotenkin en vaan jaksa uskoa siihen, etteikö tämä jo olisi valmis tulemaan ulos. Saiskohan noi kalvot jollain itse puhki?