Viikko on nyt mennyt verenpainelääkityksellä. Aluksi paineet laski tosi hyviin ja jopa ihan normaalilukemiin 128/75. Eilen oli sairaalassa kontrolli ja eilen päineet oli jo kotona vähän koholla ja sairaalassa 140/100. Vauva voi kuitenkin ihan hyvin ja proteiinia ei ollut. Kun paineet oli kotona olleet ihan ok eikä muitakaan oireita ollut laittoi lääkäri kontrollin kahden viikon päähän ja lääkitys pidettiin samana.

Tänä aamuna oli sitten taas turvotusta hurjasti ja pää kipeä. Verenpaine 138/89 eli taas nousussa. Täytyy nyt koittaa vielä lepäillä entistä enemmän että ei vielä sairaalaan joutuisi. Toisaalta myös lääkitystä on vielä varaa nostaa. Tän päivän tilanteeseen voi tietysti vaikuttaa myös se, että isommilta lapsilta löytyi torstaina kihomatoja. Koko perhe lääkittiin torstaina ja eilen oli sitten pakko siivota täällä ja vaihtaa lakanat, pyyhkeet, yöpuvut jne. Toivottavasti noista päästäisiin eroon tällä lääkityksellä eikä tarvitsisi hakea reseptilääkkeitä. Mutta eilinen siivoaminen ei tehnyt verenpaineelle hyvää, vaikka mun äiti oli auttamassa ja mies siivosi loput, kun tuli töistä kotiin.

Ensi viikon mun vanhemmat on vielä matkoilla, joten täytyy pärjäillä oman perheen voimin. Haastetta tähän tuo se, että lasten uimakoulut ja jumppa ovat alkaneet ja niitä pitäisi päästä kuskaamaan niihin. No, jos vointi on huono niin harrastukset saa sitten vaan jäädä väliin.

Viime aikoina on mietityttänyt myös se, että kun tämä vauva täältä syntyy, niin täytyisi varmaan alkaa käyttää myös jotain ehkäisyä. Mä en luota täysimetykseen ehkäisynä tippaakaan. Toista lasta aloin odottamaan imetyksestä huolimatta heti, kun annettiin mahdollisuus ja kuukautisetkin alkoi 8 viikkoa synnytyksen jälkeen täysimetyksestä huolimatta. Kierukkaa en halua, koska minipilleritkin aiheuttivat mulle jatkuvaa verenvuotoa heti sen jälkeen kun kuukautiset oli alkaneet, ja kierukka tulee aika kalliiksi jos se ei sovikaan. Strelisisaatio olisi tietysti yksi vaihtoehto, mutta siinä mietityuttää sen lopullisuus. Mitä, jos me vielä halutaankin yksi lapsi, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, etten koskaan enää halua olla raskaana. No, täytyy jatkaa pohdintoja. Eipä niitä vaihtoehtoja oikeasta kovin montaa imetysaikana ole.

Mä oon jo henkisesti alkanut valmistautua siihen, että tämäkin synnytys tullaan jossain vaiheessa raskausmyrkytyksen takia käynnistämään. Sainhan mä onneksi tuo toisen lapsen synnyttää ihan itsestään käynnistyneellä synnytyksellä ja vielä vahingossa ihan luomuna, kun synnytys oli niin nopea ja helppo. Kunhan tämä vauva nyt vielä muutaman viikon saisi kasvaa.