Päätin osallistua tässä raskaudessa Predo-tutkimukseen, jossa koitetaan selvittää raskaumyrkytyksen syitä ja seulontamenetelmiä raskausmyrkytysriskin diagnosoimiseksi. Mullahan on ekassa raskaudessa ollut raskausmyrkytys ja toinen lapseni on myös ollut pienikokoinen, joten ajattelin olevani sopivaa tutkimusmateriaalia. Tänään sitten olin sairaalassa tutkimukseen kuuluvassa ultrassa, jossa mittailtiin istukkavirtauksia ja napanuoravirtauksia. Paikalla oli tutkimushoitaja ja kaksi lääkäriä. Osasin odottaa, että mun virtauksissa saattaa olla jotain häikkää, mutta olin silti vähän ihmeissäni, kun lääkärit olivat niin avoimen innoissaan siitä, että mun istukkavirtaukset eivät olleet kohdallaan vaan kuulun parhaaseen A-luokkaan tutkimuksessa ja mulle siis syötetään joko miniaspiriinia tai lumelääkettä koko raskauden ajan. Mä kuitenkin olin koko ajan siinä vieressä, kun lääkärit ihailivat mun epänormaalia istukantoimintaa ja vaikka lääkäreistä oli varmaan kiva saada tutkittavia lääkeseurantaryhmään, mä oisin kyllä mielummin kuullut, että mun istukkavirtauksissa ei ole mitään vikaa. Lääkärit ei kyllä tosiaan aina osaa samaistua potilaan asemaan.

Muuten raskausrintamalla ei ole mitään erityistä. Oon ehkä ollut tuntevinani hentosia liikkeitä viime päivinä, mutta varma en vielä ole. Voikohan niitä edes näin aikaisin tuntea. Nyt on rv 13+4. Muuten olo on kaikin puolin hyvä ja normaali. Vähän kuin ei raskaana olisikaan.

Oon nyt toista viikkoa uudessa työssä, enkä ole vielä rohkaissut mieltäni ja kertonut raskaudesta. Koen kyllä huonoa omaa tuntoa asiasta aina, kun mulle puhutaan töissä jotain ensi syksystä. Kai mun on kohta pakko kertoa. Miten se voikaan olla niin vaikeaa.