Oon ollut kotona maanantaista asti ja olenkin saanut kotona nukuttua ihan kohtalaisesti. Verenpaine on edelleen ihan yhtä korkealla kuin ennen toisen lääkkeen aloittamista, tämän aamun lukemat oli 155/99. Päätä särkee, näköhäiriöt jatkuu ja sormet on niin turvoksissa, etteivät mene kunnolla koukkuun. Eilen oli sitten kotona myös ne proteiinit yhdellä plussalla, joten soitin synnytysvastaanottoon ja käskivät käydä siellä. Sairaalassa proteiinia ei sitten kuitenkaan löytynyt, mutta tänä aamuna kotona ne oli taas yhdellä plussalla.

Tällä kertaa vastassa oli eri lääkäri, jonka kanssa mulla synkkasi paljon paremmin. Tuo lääkäri olisi ehkä suostunut käynnistämään synnytyksen jo eilenkin, mutta en jaksanut alkaa jankuttamaan asiasta, kun hän lupasi, että perjantaina, kun 38 viikkoa on täynnä, laitetaan kalvot puhki ja lopetetaan tämä piina. Kyseinen lääkäri käytti samaa perustetta, että vauvan keuhkot ei välttämättä ole vielä ennen 38 viikon täyttymistä valmiit, mutta sentään myönsi, että sanoo tämän tilastojen perusteella ja riski on erittäin pieni. Vauva voi edelleen hyvin ja lapsivettä oli normaalisti. Kun 38 viikkoa on täynnä ei enää ole sen suurempaa riskiä ja on parempi käynnistää synnytys, kun mun olo kerran on niin huono.

Huomenna aamulla soitan sairaalaan ennen kahdeksaa. Jos siellä ei ole ruuhkaa, menen heti aamusta kalvojen puhkaisuun ja jos aamulla on kova ruuhka, menen vähän myöhemmin. Tuntuu ihan oudolta tietää, että todennäköisesti tää vauva syntyy huomenna. Vaikka esikoisenkin synnytys käynnistettiin, niin silloin lääkäri vaan ilmoitti aamulla, että tänään käynnistetään. Kuopus puolestaan syntyi itsestään rv 37+6.

Eilen illalla mua myös ensimmäisen kerran supisteli säännöllisesti, vaikkakin harvakseltaan pari tuntia. Supistukset ei kuitenkaan olleet niin kipeitä, että oisin uskonut synnytyksen käynnistyvän ja loppuivathan nuo, kun menin nukkumaan. Yöllä muutaman kerran heräsin kipeään supistukseen, mutta muuten nukuin ihan hyvin ja hyvä niin. Ensi yönä ei välttämättä tule uni silmään, jos jännittää.

Täytyy toivoa, että synnytys käynnistyy kalvojen puhkaisulla ja kaikki menee hyvin. Toki tuo kalvojen puhkaisu tarkoittaa sitä, että vauvan päähän laitetaan pinni sydänäänten seuraamiseksi, enkä pääse ammeeseen, joka oli mun ainoa kivunlievitys kuopuksen synnytyksessä, mutta sen mukaan on vaan sitten mentävä. Synnytykseen on nyt valmistauduttu sen mitä voi. Lapset viedään aamulla päiväkotiin ja isovanhemmat hakee ne sieltä, jos mies ei ehdi. Muuten en ole synnytystä suunnitellut mitenkään. Takana on kaksi hyvin erilaista synnytystä ja tämä kolmas menee niin kuin menee. Sittenhän sen näkee.

Tulen sitten kertomaan, miten kaikki meni, kunhan kotiudutaan sairaalasta. Toivottavasti päästää kotiin pian. Viikonloppuna meillä on varmaan jo vauva, hurjaa!