Vimeisen kuukauden aikana poika on oppinut kävelemään ja syömään itse lusikalla. Vieläkään poika ei osaa nousta ilman tukea seisomaan, joten jos kävellessä kaatuu, niin pitää kontata jonkun tuen luokse, jotta pääsee taas seisomaan. Lusikalla syöminen alkoi luonnistua ihan yhtäkkiä viime viikolla. Aikaisemmin poika on vaan tökkinyt lusikalla ruokaa, mutta yhtäkkiä hän tajusi, mitä sillä lusikalla on tarkoitus tehdä. Syöminen sujuu paremmin vasemmalla kädellä, joten taitaa tästäkin lapsesta tulla vasuri. Katsotaan kumpaan käteen kynä aikanaan kulkeutuu.

Poika myös matkii koko ajan enenevässä määrin sanoja. Mun iso pieni.

Poika on myös alkanut tapailla ja matkia sanoja. Äiti on tullut jo pitkään, mutta nyt poika myös sanoo "u-uu", kun leikimme piilosta ja mä sanon kukkuu, pojan löytyessä. Myös "ei" tulee hyvin painokkaasti ja päänpyörityksen kanssa. Poika taitaa hyvin tietää, mikä on kiellettyä, mutta ei vaan tottele. Välillä poika penkoo laatikoita, joille hänellä ei olisi mitään asiaa ja hokee samalla ei-ei-ei ja pyörittelee päätään. Se on niin söpön näköistä ettei pojalle voi edes olla vihainen. Vilkuttaessaan poika osaa myös hyvästellä "ei-ei".

Mies palasi tänään töihin ja meillä alkui pehmeä lasku arkeen. Mä oon vielä kaksi viikkoa kotona ja sitten alkaa arkirumba kunnossa. Eskarilainenkin sai hoitopaikan vanhasta päiväkodistaan, joten nyt on enää perheen pienin vailla hoitopaikkaa. Mutta onneksi mummi pääsee hoitamaan.

Muita muutoksia on ollut imetyksen vähentäminen aamuun ja iltaan. Poika mielellään olisi edelleen syönyt myös yöllä, mutta mä en jaksa yöllä enää imettää, kun oikeasti tolla lapsella ei ole nälkä yöllä. Se vaan haluaisi roikkua äidin tississä. Mikäs sen mukavampaa lapsen mielestä, mutta sitten mä en nuku joten nykyisin meillä ei enää syödä yöllä ja sen sijaan nukutaan kaikki paljon paremmin.

Suurin muutos on vielä edessä. Mä meen vajaan neljän viikon päästä töihin. Fiilis on töihin menon suhteen ihan hyvä. Pienin lapsi jää alkuun kotihoitoon mummin tullessa hoitajaksi ja isommat menee päiväkotiin puolen päivän sijaan kokopäiväisesti. Loppuvuodesta tuo pienin menee sitten myös päiväkotiin. Täytyy vaan toivoa että päivähoitopaikka tulisi olemaan sama kuin siskoilla.

Pojalla on menossa nyt aika pahanlaatuinen äiti-vaihe. Äidin sylissä pitäisi saada roikkua koko ajan ja jos äiti on näköpiirissä niin isä ei kelpaa. Siinä mielessä nyt on varmaan aika huono hetki mennä töihin, mutta poika varmaan sitten roikkuu mussa työpäivän jälkeen koko illan. Saa nähdä.

Lomaa (ei kun työttömyyttä) on kuitenkin jäljellä vielä vajaa kuukausi ja siitä nautitaan nyt. Talvesta tulee varmasti uuden työn ja haasteiden myötä kiireinen ja seuraava loma on vasta seuraavana kesänä.

Äitiysloman loppumisen myötä työpohdinnat vaivaavat taas mieltä entistä enemmän. En saanut sitä hakemaani työtä. Suoranaisesti ei edes harmita. Nyt mun vanhassa työpaikassa on yksi avoin paikka, josta vanhat työkaverit vinkkasivat mulle. Se työ kiinnostaisi kyllä tosi paljon ja hainkin sitä, mutta toisaalta hirvittäisi mennä syksyllä töihin ja laittaa poika hoitoon 1-vuotiaana. Oikeasti poika varmaan pärjäisi hoidossa ilman mitään ongelmia, mutta tää onkin äidille henkisesti paljon vaikeampaa kuin todennäköisesti lapselle. Varsinkin kun meidän isommat lapset ovat saaneet olla 3,5- ja 2-vuotiaiksi kotihoidossa. On siis vähän sellainen fiilis, että pojankin pitäisi saada. No, Katsotaan nyt, miten ton työnhaun kanssa käy.

Äitiyslomalta siirryn työttömäksi, sillä tämä yhteiskunta arvostaa sitä reilulla tuhannella eurolla enemmän kuukaudessa kuin lasten hoitamista kotihoidon tuella. Taloudellisesti olisi siis mahdollista olla vielä kotona hoitamassa poikaa, siis työttömänä.

Miehellä ja isommilla lapsilla alkaa tänään kesäloma. Mies on lomalla 6 viikkoa ja tytöt kaksi kuukautta, joten tuskin jatkossakaan ehdin kovin usein päivitellä blogia. Silloin tällöin kuitenkin koitan ehtiä. Hyvää kesää kaikille, jotka tätä lukee!

Hain sitä työpaikkaa jonka hakemista viime kirjoituksessa mietin. Katsotaan, saanko paikan ja vasta sitten mietin, miten pojan hoidon järjestän, jos paikan satun saamaan.

Ei meidän elämä sentään pelkkää taistoa ole ollut. Poika on oppinut istumaan niin tukevasti, että ollaan voitu aloittaa pojan kanssa pyöräily. Poika istuu tyytyväisenä pyöränistuimessaan ja nauttii kovasta vauhdista. Kiva, kun pääsee koko perheen voimin pyörällä liikenteeseen, kun neiti 4-v oppi myös ajamaan ilman apupyöriä. Vappua vietettiin tänäkin vuonna perinteisesti Kaivarissa piknikillä. Meidän perinteisestä piknik-seurueesta puolet on Etelä-Amerikassa mutta kivaa oli silti loppuporukalla. Isommat lapset oli ihan innoissaan ja vauva katseli ihmeissään ympärilleen. Eilen käytiin koko perheen voimin pyöräretkellä.

Viime aikoina mua on myös kovasti mietityttänyt töihinpaluu. Äitiysloma loppuu kesäkuun lopussa ja ihan oikeasti en haluaisi vielä mennä töihin tai ainakaan laittaa poikaa hoitoon. Kuitenkin satuin bongaamaan yhden työpaikan, joka oli kuin mulle tehty ja nyt arvon, haenko paikkaa vai en. Työ alkaisi jo elokuun alussa jos paikan saisin. Todennäköisesti haen paikkaa ja mietin sitten mitä teen, jos satun paikan saamaan.Mielelläni menisin takaisin vanhaankin työhöni, mutta valitettavasti mun määräaikainen työsuhde loppui äitiysloman aikana, joten se ei ole mahdollista.

Joten kiitos Tiitu, kun tulit kommentoimaan ja sait mut taas kirjoittamaan tänne. Koitan kirjoittaa toivomastasi aiheesta tän postauksen lopussa. Alkuun vähän muuta viime postauksen jälkeen tapahtunutta.

Vauvan matkalta hankittu vatsatauti kesti reilun viikon. Vatsataudin jälkeisiksi 6kk mitoiksi saatiin tasan 8kg ja 69,5cm. Nyt tuo paino on kyllä taas noussut jonnekin noin 8,5kg:n tuntumaan. Kun vatsataudista selvittiin, meillä oli vuorossa allergiaselvittelyt. Olin jo tammikuussa diagnosoinut itse meidän pojalla maitoallergian ja mahdollisesti myös kananmuna-allergian. Allergialääkäri oli silloin sitä mieltä, ettei maitoaltistusta vielä kannattanut niin pienelle tehdä, kun kerran imetin, enkä ollut aikeissa sitä lopettaa. Nyt kuitenkin imetyksestä huolimatta olisi kiva olla olemassa joku korvike, joka pojalle kävisi. En ole aikeissa imetystä lopettaa, mutta esim. puurot olisi kiva tehdä välillä maitoon, eikä multa kuitenkaan maitoa niin paljon tule, että sitä päivittäin jäisi paria desiä yli. Niinpä siis suuntasimme Pikkujättiin maitoaltistukseen. Poika ei todellakaan halunnut juoda korviketta, vaikka ei ollut saanut aamulla tissiä eikä puuroa, että korvike uppoaisi paremmin. Koska poika ei suostunut maitoa juomaan pullosta eikä nokkamukista , täytyi maito antaa ruiskulla väkisin. Ekat 2ml, 10ml ja 50 ml aiheuttivat vaan vatsanväänteitä ja piereskelyä. 100ml annoksen sain syötettyä pojalle soseen seassa ja loput ruiskulla. Kun se oli syöty meni ehkä 5 minuuttia ja poika oksensi kaaressa kaiken syömänsä. Tässä vaiheessa mä olin jo sitä mieltä, että maidosta se johtuu, mutta altistusta valvova lääkäri halusi varmistaa asian ja käski vielä seuraavana aamuna kotona antaa 100ml korviketta pojalle ja katsoa toistuuko reaktio. Kävin kaupan kautta ostamassa purkin tuttelia ja sitten kotiin. Kun pääsimme kotiin, oli pojan suunympärys täynnä ihottumaa. Pikkuhiljaa ihottuma levisi kaulaa, selkään ja vatsaan. Poika-paran vatsa oli myös aivan sekaisin ja kakka ripulia. Soitin altistusta valvovalle lääkärille ja saimme luvan lopettaa altistuksen siihen. Pojalta otettiin ennen altistusta myös prick-testit maidolle, munalle, vehnälle, kalalle ja maapähkinälle, mutta niissä ei näkynyt yhtään mitään minkään ruoka-aineen kohdalle. Koska prick-testi näytti mysö kananmunan kohdalla puhdasta, ajattelin pojan selvittyä maitoaltistuksesta kokeilla uudestaan myös sitä kananmunaa ja söin munakkaan. Se oli virhe, sillä tuon munakkaa syömisen jälkeen seuraavana päivänä poika oli posket ihottumaa täynnä ja seuraavat kaksi päivää poika puklaili monta kertaa päivässä, vaikka ei normaalisti koskaan puklaa. Poika siis näyttää olevan maidon lisäksi allerginen myös kananmunalle ja mä jatkan imetysdieettiä hamaan tulevaisuuteen. Se hyvä puoli tossa munattomassa ja maidottomassa elämässä on, että mun paino on tippunut imetysdieetin aloittamisen jälkeen 7kg, mikä mun tapauksessa on yksinomaan hyvä asia, sillä olen ylipainoinen.

Viimeisen kuukauden aikana poika on myös päässyt kunnolla vauhtiin liikkumisen suhteen. Ryömien poika menee hurjaa vauhtia ja tahto kontata olisi myös kova, mutta taidot eivät ihan vielä riitä. Poika vetää itsensä konttausasentoon ja hytkyy siinä. Jalat myös ottavat konttausaskelia, mutta koska kädet eivät ole vielä hommassa mukana, päättyvät nämä konttausyritykset yleensä siihen, että poika kellahtaa mahalleen lattialle.  Konttausta pitää myös harjoitella sekä tissiä syödessä että nukkumaan mennessä. Tämän seurauksena myös pinnasängyn pohja oli muutama viikko sitten pakko laskea ala-asentoon. Konttausasennosta ylsi hyvin pinnasängyn reunojen yli pohjan ollessa ylhäällä.

Tällä hetkellä poika on taas sairaana. Nyt flunssassa, joka oli pääsiäisenä pojan isällä ja nyt siis pojalla. Viime yö oli aika tuskaa, koska poika oli niin nuhainen ja tukkoinen, että ei saanut oikeen nukuttua. Lisämausteensa viime yöhön toi myös se, että pojan ensimmäinen hammas puhkesi ikenestä läpi. Sekin siis saattoi olla syynä öisiin huutoihin. Myös toinen alahammas on ihan puhkeamaisillaan, joten sen kanssa valvotaan sitten varmaan seuraava yö.

Sitten siihen Tiitun toivomaan aiheeseen. Me ollaan siis tällainen kummajaisperhe. Espoolainen, kolmilapsinen perhe, jolla ei ole omaa autoa. Tätä jaksavat ihmiset aina kummastella, vaikka meidän mielestä tässä ei mitään niin ihmeellistä ole. Arkielämässä emme oikeasti tarvitse autoa yhtään mihinkään. Meiltä on ruokakauppaan reilu kilometri ja kaupassa käymme yleensä joko minä vauvan ja vaunujen kanssa tai mies pyörällä pyörälaukkujen kanssa. Autottomuus vaikuttaa tähän vaan niin, että kaupassa on käytävä useammin eli 2-3 kertaa viikossa. Jos meillä olisi auto, kävisin varmaan kerran viikossa autolla isoilla ruokaostoksilla. Miehen työmatka puolestaan menee nopeammin bussilla kuin autolla, sillä Länsiväylällä on bussikaistat koko miehen työmatkan pituudelta ja bussi menee meidän talon edestä miehen työpaikan eteen 15 minuutissa. Arkielämässä autottomuus vaikuttaa oikeastaan vaan siihen, että esim. lasten harrastuksen valitaan niin, että niihin pääsee ilman autoa. Esimerkiksi vauvauintiin emme tästä syystä voi arki-iltaisin mennä, koska julkisilla liikkuen kotiin ehtisi vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Mutta vauvauinteja järjestetään myös arkisin. Liäsksi asuinalueellamme on mahdollisuus myös lasten jumppaan ja balettiin, joss keskimmäinen lapsi käy. Vanhin lapsi puolestaan käy arkkitehtikerhossa, jonne mummi vie hänet bussilla.

Meillä molemmat isovanhemmat asuvat Espoossa. Minun vanhempani kävelymatkan päässä ja miehen vanhemmat kolmen kilometkin päässä. Autoa emme siis tarvitse mummoloissa käynteihin. Kesällä käymme välillä miehen vanhempien mökillä, jonne pääsee myös bussilla, mutta kolmen lapsen vaatiman tavaramäärän takia olemme päätyneet viime vuosina siihen, että vuokraamme auton kesällä reiluksi viikoksi ja sen viikon aikana käymme mökillä ja yleensä myös Puuhamaassa, jota meidän isommat muksut rakastavat ja jonne ei oikeen ilman autoa pääse. Kuulumme myös City Car Clubiin, josta auton voi tarvittaessa vuokrata vaikka vaan pariksi tunniksi ja sitä käytämme välillä, jos täytyy päästä esim. kehäteiden varrella sijaitseviin huonekaluliikeisiin. Kahden lapsen kanssa liikkuminen taksilla oli myös helppoa, mutta nyt kolmen lapsen kanssa emme enää mahdu tavalliseen taksiin, mikä tekee elämästä ilman autoa hitusen hankalampaa, mutta ei nyt niin merkittävästi. Mulla on myös yksi kaksilapsinen tuttavaperhe, joka ei omista autoa. Heillä mummolat ovat kauempana ja niihin kulkeminen junalla onnistuu, mutta perillepääsyyn toisessa päässä tarvitsee autoa. He ovat ratkaisseet turvaistuinongelman niin, että mummolassa on toiset turvaistuimet, joita käyttäen isovanhemmista toinen voi tulla hakemaan heidät juna-asemalta. Normaalikokoiseen autoon, kun mahtuu kaksi turvaistuinta ja kolme aikuista, vaikka ahdasta se onkin.

Ainoa huono puoli lomassa oli vatsatauti, jonka vauva sai tokavikana päivänä. Se vetikin sitten pienen niin huonoon kuntoon, että viimeinen yö vietettiin sairaalassa tiputuksessa ja ensin lääkäri sanoi, ettei vauva voi seuraavana päivänä lentää. Nesteytys kuitenkin kohensi kuntoa sen verran, että saatiin lupa lentää ja päästiin kotiin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Terve tuo lapsi ei kuitenkaan vieläkään ole. Nyt on menossa kuudes päivä oksentelua ja ripulia. Maanantaina käytiin vielä täällä Suomessa lääkärissä ja samalla testattiin vauvan ulosteesta salmonella, kampylobakteeri ja pari muuta bakteeria mutta mitään ei löytynyt. Toivottavasti pikkuinen alkaisi pian parantua. Poika alkaa jo olla aika hoikka taudin jäljiltä.

Kiinteitä ruokia aloin antamaan pojalle kuitenkin viime viikolla. Ei olla ehditty vielä maistella kuin bataattia ja pärynää ja tänään vähän porkkanaa. Poika syö hyvällä halulla ja yötkin menee taas kahdella syötöllä, joten ilmeisesti poika oli vaan nälkäinen. Ei siis harmita, että aloitin kiinteät, vaikka nyt täytyykin kantaa soseita lomalla Thaimaahan. Ei poika kuitenkaan vielä niin paljon syö, että soseita täytyisi raahata ihan tolkuttomia määriä.

Nyt poika heräsi, joten lyhyeksi jäi tämä kirjoitus.

Viisikuisena meidän poika ei vieläkään käänny kuin kyljelleen, mutta koittaa sen sijaan kovasti ryömiä. Ei onneksi kyllä pääse vielä eteenpäin kuin jonkun kymmenen senttiä. Poika myös pyörii napansa ympäri. Kiinteitä poika ei vielä syö, mutta olen jo pidemmän aikaa kyllä miettinyt pitäisikö kiinteät aloittaa. Ennen poika söi yöllä kaksi kertaa nykyään hyvänä yönä kolme ja huonona tunnin välein. Tiedän kyllä, ettei kiinteät välttämättä tohon auttaisi, mutta jotenkin musta on alkanut tuntua, että tuo lapsi kaipaisi ehkä jo jotain muutakin ruokaa kuin maitoa. No en ole nyt vielä tehnyt päätöstäsuuntaan tai toiseen. Ensi viikolla on 5kk neuvola ja katson vielä siellä, miten poika on pelkällä maidolla kasvanut. Jos poika edelleen kasvaa hyvin niin varmaan siirrän kiinteiden aloitusta siihen 6kk:n ikään.

Oon myös kovasti miettinyt, mitä teen kun äitiysloma loppuu. Mun määräaikainen työsuhdehan loppui vuoden vaihteessa, joten mulla ei ole työpaikkaa, johon palata. Alan siis varmaan katsella työpaikkoja tossa kesällä. En kuitenkaan haluaisi laittaa poikaa hoitoon kuin vasta seuraavana syksynä, kun poika täyttää 2, joten mietinnässä on myös erilaiset ratkaisut pojan hoidon järjestämiseksi, jos satun töitä saamaan. Onneksi kesään on vielä monta kuukautta aikaa, joten ehtiihän näitä pohtia.